Tästäköhän tämän nyt sitten aloittais....

Miksi haluan kirjoittaa ko aiheesta ? Koira on merkinnyt minulle jossain elämäni vaiheessa todella paljon. 

Olen ollut muutaman vuoden ilman koiraa ja todennut, että minun täytyy saada se jälleen. 

Pablo tuli meille n. kuukausi sitten - paljon se kyllä vaatii ennenkuin yhteiselo sujuu, mutta sehän se oli odotettavissakin...

Mutta nyt jo huomaan, että mieleni on virkeämpi, kun on koko ajan tehtävää. Ei jouda turhia murehtimaan, kun oikeitakin aiheita....

Tänään kävimme tutustumassa asuntoauton. Tehtiin pieni retki. Hyvin onnistui. Taukopaikalla, pienellä lenkillä tuli jo pitsat ja kukatkin ulos. Kovasti sai pentu kehuja.

Mutta sitten ukki huomasi,  että Pablo nilkuttaa. Ja todellakin se ei käytä vasenta etutassua oikein. Ei se sitä valita, mutta kävelee sillä eri tavalla kuin toisella jalalla...??? Mitä on tapahtunut?

5.10.

Ei ilmeisesti mitään ollut tapahtunut,  seuraavana aamuna pinkoi menemään niin kuin ennenkin. 

Lapsenlapseni oli täällä viime yön. Hän on aivan huullaantunut myös pennusta.  On ihana katsoa,  miten heillä leikit sujuu. Kyllä koiranpennusta on niin paljon iloa ympäristölle, että .....